Check-in! Sisäänpääsy maksoi Aleksanterin teatterin

Valtio myi Aleksanterin teatterin 1,85 miljoonalla eurolla ja tulevaisuudessa meillä on Helsingissä yksi esityslavalla varustettu hotelli lisää. Yleensä olen uusien investointien kannalla, mutta tämän historiallisen kohteen kanssa olisi toivonut kaupungilta ennakoivampaa otetta.

“Talo palvelee vuosittain 200 000 ihmistä”

Aleksanterin teatterin tanssisalit ja työhuoneet ovat Helsingin keskustan merkittävin kulttuurialan ja harrastajien kohtaamispaikka. Niissä käy vuodessa noin 200 000 ihmistä – lapsia, nuoria, senioreita, freelancereita ja ammattilaisia, jotka liikkuvat, tanssivat ja tekevät töitä.

Rakennus työllistää toistasataa työntekijää.

Kaupunki, joka strategiassaan lupaa edistää lähipalveluita, hyvinvointia ja kulttuurin saavutettavuutta, sallii nyt niiden katoamisen. Olen huolestunut kehityksestä, jossa kantakaupungin asukkaiden palveluita siirretään kauemmaksi. Vanhempi väestö tarvitsee harrastetilansa lähelle ja perheet yhteistä aikaa pitkien harrastematkojen sijaan.

Samalla katoaa työpaikkoja ja eläviä kaupunkilaisten kohtaamistiloja.

Ennakoimaton tilapolitiikka on myös kallista. Korvaavien tilojen rakentaminen maksaa kymmeniä miljoonia euroja. Silti teatterin ostaminen 1,85 miljoonaalla ei kaupungille kelvannut.

Sijoitusyhtiölle ymmärrettävästi kelpaa. Vaikka korjausvelkaa teatterilla on, niin suojelukohteissa erilaiset korjaustuet voivat kattaa jopa 60 % kustannuksista.

Juuri ennakoinnin puute on poliittisen päätöksenteon suurin kompastuskivi. Kaupunkiympäristölautakunta käsittelee kaavamuutosta tänään. Juuri päättyneissä budjettineuvotteluissa asiaa ei huomioitu, eikä uusille tiloille merkitty euroakaan. Säästämisen politiikka katsomatta tulevaisuuteen on monella tavalla kallista.